8/25/2014

tuumailuja

Hei!

Hupsis, mihin tää kuukausi onkaan mennyt? Oon haalinut itselleni taas tosi paljon hoidettavia juttuja. Se näkyy siinä, ettei oikeesti oo ollut hyvää aikaa esim. niille videoeditoinneille tai muulle postailulle. Vieläkään.

Nykyään kun mä kuvaan, niin haluun kuvata kunnolla ja ajatuksen kanssa. Projektimaisesti. Ja oikeestaan vaan lähinnä ihmisiä - se tuntuu omalta! Puskassa lehtien seassa kykkivä Saara tuntuu vähän kaukaiselta, kuten tää blogikin. Sen sijaan kameraan tallentuu muotokuvia ja tapahtumia, joista oon alkanu saamaan rahaakin. Ja jotka menee johonkin tarkoitukseen. En halua kuulostaa lesolta, mutta tuntuu, että kuvaushommat on vähän eri sfääreissä nykyään. Muuta kun mitä täällä blogissa on totuttu näkemään. Mulla on kovasti työn alla viralliset nettisivut omalla domainilla, kuten myös Facebookin valokuvaussivu. Myös logo+vesileima, niin kuin freelancerilla kuunaan. Hieman harmittaa etten oo pysynyt itselle asettamissa aikatauluissa. Paineita. Ja helpommin sanottu kuin tehty!

Oon siis vähän pattitilanteessa "Pysäytä kellot siihen hetkeen" suhteen. En oikein tiedä mitä mä täällä julkaisisin, ja miten. Arkiset hetket menee Instagramiin.

Tosiaan, toisaalta on kiva omata ei-niin-vakava alusta (järkkäri)kuville. Mutta kun en jotenkin haluaisi enää jakaa täällä juttuja ilman copyrightejä. Näyttäiskö ne hölmöltä yhtäkkiä täällä blogissa..? Minne mä sitten laitan sarjat, jossen tänne? Vai tarviiko semmosta ihan-ok "täytemateriaalia" ees enää laittaa minnekään esille? Jos julkaisisin jatkossa vain parhaat tumblr:ssa, ja superparhaat niillä official-sivuilla sekä Fb:ssä? En tiedä. Harrastus on muuttumassa työksi?

Tuntuu, että oon tullu myös kriittisemmäks. Pientä ähkyäkin havaittavissa, koska kuvien tulva on nykyään niin suuri somen takia/ansiosta. Tai ehkä mä oon oikeesti vaan jollain tapaa laiskistunut ja taantunut. En saa täältä bloggerista yhtä paljon vastaan mitä toivoisin.

Sillä välin kun pohdin asiaa, jaan nyt nämä viime perjantaina meidän Lapin paikallislehdessä julkistetut dokumentaariset festarikuvat alla olevien linkkien kautta. Tsekkailkaa niitä näin alkuunsa, kun tuumailen näitä elämää suurempia asioita hohh. Palaan kyllä asiaan vielä tavalla tai toisella :-)

http://www.lapinkansa.fi/Nuoret/1194922460368/artikkeli/festariarvio+ruisrock.html http://www.lapinkansa.fi/Nuoret/1194922482439/artikkeli/festariarvio+ilosaarirock.html

2 kommenttia:

  1. Anonyymi9/02/2014

    Omat pari markkaa asian tiimoilta:

    Kannattaa tarkasti miettiä mitä haluaa valokuvaukselta. Itse harrastin sekä opiskelin (kolme vuotta) yhdessä vaiheessa valokuvausta, mutta jossain vaiheessa tuli juurikin tuo ähky. Sittemmin olen lopetettuani ehkä koskenut kameraan muutamia kertoja, lähinnä jos joku on pyytänyt.

    Suurin syy tuolle lienee, että aloin muuttumaan taidekuvaajasta (mietittyjä kuvia) enemmänkin fiiliskuvaajaksi (tilannekuvia). Siitä sitten siirryin tasolle missä valokuvauksesta maksetaan. Se ei kuitenkaan tuntunut hyvältä, sillä ihmiset haluavat tietynlaisia kuvia. Ja tällöin minulle tuli olo että minunlaisia on maailmassa miljoonia. En ole uniikki. Ja tämähän on hyvin pitkälti totta: harrastuskuvaamisen ja ammattikuvaamisen väli on nykyään niin häilyvä. On olemassa tosi paljon tosi hyviä kuvaajia, mutta harva kuva on semmonen jota katsoessa tietää tasan tarkkaan kuka sen on ottanut.

    Haluaisin ehkä enemmän kannustaa sinua taiteelliseen puoleen. Etsi se mikä noista sinun kuvista tekee sinun kuvia, eikä kenenkään muun kuvia. On selvää, että olet löytänyt jonkun tietyn laadun tason, mutta jos nyt haluat edetä järkevästi, alkaa hienosäätö. Taidekuvaaminen on se mikä lisää kuviisi näkymättömän vesileiman.

    Mutta samaan aikaan ei ole toki väärin lisätienestiä vääntää työjutuilla. Kannattaa vaan miettiä vaikuttaako se taidekuvaukseesi (tai ylipäätänsä valokuvauksen mielekkyyteen) yhtä paljon kun minulla.

    Jatkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon viestistäsi, ja pahoittelut että kesti vastata. Halusin vähän mutustella tätä aihetta ensin, enkä vastata kiireessä hutiloiden.

      Ymmärrän kyllä tuon kaupallistumispulman. Pyrin kyllä säilyttämään tilauksissa aina omankin näkemykseni. Itse olen tullut siihen tulokseen, että kuvaaminen on se mun juttu, jota haluan työksikin asti tehdä. On hienoa, että pääsee kuvaamaan asiakkaille ja olla osana hienoja tapahtumia. Tallentaa ainutlaatuisia hetkiä puoliksi salassa jutustelun lomassa. Tähän pisteeseen olen sekä tiedostamatta että tietoisesti aina pyrkinyt. En nää itseäni oikein millään muulla alalla. Liukuhihnatuotanto kyllä vähän ällöttää, mutta minkäs teet...

      Onhan se taidepuolikin toden totta tärkeä pitää pystyssä, jotta oma tyyli pysyy kunnolla mielessä ja pääsee kehittymäänkin. Näitä pääseekin onneksi taas virittelemään valokuvauksen sivuaineessa, sen tärkeimmän, eli palautteen kera. Bloggerissa on niin hiljaista, ettei täällä jakaminen tunnu kovin mielekkäältä. Minulla ei ole yhtälailla motiivia, jos lopputuloksia ei kysellä / kommentoida. Ehkä tulisi siis jatkaa muilla vesillä.

      Harmi, että into katosi sinulta lopulta kokonaan, toivottavasti se kipinä vielä syttyy joku päivä. Itse taas olen tällä hetkellä aika liekeissä siitä, että keikkoja on alkanut sadella ja hommat luisuvat ammattipuuhiin. Pidän kuitenkin vinkkisi mielessä, kiitos :) Samoin!

      Poista

Canon EOS 650D
+ Sigma 30mm f/1.4
+ Canon 50mm f/1.8
+ ZOOM LENS 75-300mm